Nizzan karnevaalien grande finale
Luulitteko että kaikki eri karnevaalit tulivat listattua jo edellisessä kirjoituksessamme? Olitte väärässä. Lomalla tehdyn Marseillen matkan jälkeen ehdimme vielä seurata Nizzan karnevaalien kukkaparaateja (bataille de fleurs), iltaparaateja ja värikkäitä päättäjäisiäkin. Mentonissa kävimme puolestaan kurkistamassa vuotuisien sitruunajuhlien satoa.
Nizzan karnevaalien kukkaparaatin väriloistoa.
Kukkaparaatin kävimme katsastamassa peräti kahteen kertaan, sillä vasta viimeisellä kerralla komeasti koristellut lavat todella tyhjennettiin kukista. Tämä tapahtui viime lauantaina, jolloin varustauduimme isolla kassilla ja asetuimme aivan tien varteen nappaamaan lavoilta heitettäviä neilikoita, liljoja, tulppaaneja, orkideoja sekä tietenkin mimosia. Saalis ei taaskaan jäänyt aivan laihaksi!
Kukkaparaati kirkkaan taivaan alla.
Seuraavana päivänä olikin karnevaalien päättäjäisten vuoro. Valtava määrä turisteja ja paikallisia oli pakkautunut rantaan seuraamaan perinteistä karnevaalin kuninkaan polttamista sekä illan kruunaavaa ilotulitusta. Viideltä merellä kelluneelta laivalta ammuttiin taivaalle raketteja lähes puolen tunnin ajan. Pikkurahasta järjestäjillä tuskin oli pulaa, sillä Nizzan karnevaalien uutisointiin olleen – jälleen kerran – hurja yleisömagneetti.
Karnevaalien juhlatunnelma kiinnosti turisteja.
Happamia elokuvalavasteita
Mentonin sitruunajuhlien tämän vuoden teemaksi oli valittu elokuvat, minkä kunniaksi Jardin Biovès oli täytetty sitruunoista ja appelsiineista rakennetuilla elokuva-aiheisilla lavasteilla. Aivan ilmaiseksi puistoon ei kuitenkaan päässyt kiertämään ja kuvaamaan, eikä rahastus suinkaan päättynyt portille. Puiston pienistä kojuista kaupattiin turisteille sitruunakrääsää kaikissa muodoissaan, ja kauppa tuntui käyvän hyvin.
Gladiaattori -elokuvan sitruunaiset lavasteet?
Meille sitruunat alkoivat riittää reilussa tunnissa, ja loppupäivän käytimmekin Mentonin kaupunkiin tutustuen. Ensin toki kävimme lounastamassa rantapromenadilla olevassa ravintolassa, jonka päivän suosituin jälkiruoka oli vähemmän yllättäen sitruunatorttu.
Menton kuvattuna hautausmaan kukkulalta.
Mentonin kävelykierroksemme varrella ihailimme maisemia vanhasta satamasta. Mentonista on matkaa Italian rajalle vain joitakin kilometrejä, joten satamasta saattoi katsella myös saapasmaan puolelle. Vanhassa kaupungissa nähtävää tarjosivat vilkas St-Michelin kauppakatu, italialaistyylinen St-Michelin aukio kirkkoineen sekä kukkulan huipulla ollut vanhan linnan hautausmaa upeine näköaloineen. Vaeltelua ulkoilmassa: Mont Alban
Alpes-Maritimesin yleisneuvoston teettämä ilmaisjaossa oleva opassarja suosittelee kaikille ulkoilusta ja vaeltamisesta innostuneille lähes 200 erilaista vaellusreittiä. Reitit vaihtelevat leppoisista muutaman kilometrin merenrantakävelyistä koko päivän kestäviin vuoristovaelluksiin. Olemme ehtineet viime viikkoina jo testaamaan muutamaa lähellä olevaa reittiä joista seuraavassa lyhyet, mutta huolella kuvitetut raportit.
Sunnuntaina 21. helmikuuta otimme tähtäimeen parin tunnin lenkin Cap de Nicen lakipisteeseen, 222 metrin korkeudessa olevalle Mont Albanille ja siellä seisovalle Fort Albanin linnakkeelle. Lähtö lenkille tapahtui Villefranche-sur-Merin kaupungista aivan meren tasosta. Pujoteltuamme kaupungin halki löysimme Campo Quadron portaat, joita meidän oli määrä nousta aina Moyenne Cornichelle asti.
Campo Quadron portaikon juurella.
Porrastelua toden totta riitti, mutta kapuamista helpottivat selän takana olleet näköalat jotka vieläpä kohenivat sitä mukaa mitä korkeammalle nousimme. Oikealle korkeudelle päästyämme kävelimme puolisen kilometriä Col de Villefranchen risteyksessä olevalle kirkolle, jonka vierestä alkoi vihoviimeinen kapuaminen Fort Albanille. Portaita taisi pelkästään nousun aikana kertyä yhteensä tuhatkunta.
Näkymät Villefranchen yli Cap Ferrat'n niemelle.
Fort Albanin luona söimme hetken eväitämme ja kuvasimme maisemia Villefranchen ja Välimeren suuntaan. Viileä ja pilvinen keli ei kuitenkaan suosinut pitkää piknikiä, joten pian keräsimme taas tavaramme ja aloitimme laskeutumisen pitkin toista rinnettä.
Näkymät Mont Albanin huipulta.
Rinteessä oli kuntoilijoille rakennettu lenkkipolku kuntoilutelineineen, joita emme mekään voineet lopulta olla testaamatta. Pysähtelyistä huolimatta matka taittui sukkelaan, ja palasimme lähtöpaikallemme hieman alle kahdessa tunnissa.
Vaeltelua ulkoilmassa: Cap Ferrat
Tiistaina 2. maaliskuuta päätimme upean päivän kunniaksi kiertää kovasti kehutun Cap Ferrat’n niemen kokonaisuudessaan. Lähes kymmenen kilometriä pitkä taival koostui oikeastaan kahdesta erillisestä kävelyreitistä: Cap Ferrat’n sekä Saint-Hospicen niemistä, joista jälkimmäiselle suuntasimme ensimmäisenä. 
Näkymät Saint-Hospicen niemeltä.
Saint-Hospicen kierros kulki suurimman osan matkasta komeiden rantakallioiden vieressä. Pitkin reitin vartta oli ripoteltu tietoiskuja Välimeren sekä Cap Ferrat’n luonnosta. Kierrokseen kuului myös lyhyt vierailu Saint-Hospicen kappelille, jonka luona olivat 11-metrinen Neitsyt Mariaa kuvaava pronssipatsas sekä belgialainen hautausmaa. 
Suolaveden harmaannuttama niemenkärki.
Saint-Hospicelta jatkoimme suoraan Cap Ferrat’n kierrokselle. Suolaisen meriveden muokkaamien kallioiden välissä pujotteli yllättävänkin hyväkuntoinen polku, jota pitkin taitoimme matkaa iltapäivän auringossa. Länsiranta oli puolestaan jyrkkää kallionseinämää, jonka rinnalla tie pujotteli, nousi ja laski miten sattui.
Cap Ferrat'n komea länsiranta.
Jyrkkien pudotustenkaan kohdalle ei yleensä ollut rakennettu minkäänlaista suoja-aitaa, vaikka polkua pitkin kulkeekin kävelijöitä tasaisin väliajoin. Komea reitti päättyi lopulta Passablen rantaan, josta kipusimme ylös päätielle ja otimme bussin takaisin Nizzaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti