Puolitoista viikkoa sitten lauantaina matkasimme ensimmäistä kertaa Cannesiin ihmettelemään jokavuotisia pelifestivaaleja, jotka täyttivät koko festivaalisalin viimeistä kulmaa myöten. Näkemistä ja ennen kaikkea pelattavaa olisi riittänyt useammaksikin päiväksi, sillä näytteilleasettajilla oli lähes poikkeuksetta useampia pöytiä ja pelejä yleisön testattavaksi.
Ja mehän testasimme. Hieman epätyypillisempien lautapelien kuten koronan ja Spiral Billardin lisäksi ehdimme aamupäivän ja illan aikana testaamaan Zak Pakia, Mr. Jack New Yorkia, Pandemiaa ja lopulta ostoskassiin asti päätynyttä Strada Romanaa – näin muutamia mainitaksemme.
Oma ständinsä oli myös ranskalaisella yrityksellä, joka valmistaa ja myy mölkkyä suunnilleen nimellä ”suomalaiset kapulat”. Kävimme jututtamassa yrityksen edustajia, jotka pienen jutustelun jälkeen pyysivät lähettämään mölkkygolfin säännöt ranskaksi. Mikäs siinä, kyllähän lajin ilosanomaa kelpaa ulkomaillekin levittää.
Pelailun lomassa ehdimme lyhyesti ihailla Cannesin kauppa- ja ravintolakatuja. Vanha kaupunki ja kovasti kehutut Cannesin edustan saaret jäivät kuitenkin ensi kertaan.
Mysteerejä Antibesissa
Ranskan kurssimme päättyi jo hyvän aikaa sitten, mutta opettajamme ehdottama Antibesin kierros päästiin järjestämään lopulta vasta viime viikon torstaina. Ensimmäinen yritys helmikuussa kaatui harvinaiseen lumimyräkkään, mutta tällä kertaa kelit olivat puolellamme. Suurin osa ryhmästämme ilmestyikin lopulta paikalle opettajamme hyvin epätavalliseksi mainostamasta kierroksesta kiinnostuneina.
Aivan ensimmäiseksi kävimme ihmettelemässä Antibesin sataman Port Vaubanin aivan perimmäistä kolkkaa. Sitä kolkkaa, jossa seisovat vieri vieressä eräät maailman suurimmista huvijahdeista. Paul Allenin Octopus ei valitettavasti ollut paikalla, mutta Mouna Ayoubin Phocéa (aiemmin Bernard Tapien omistama), saudiprinssi Al-Walidin Kingdom 5KR (aiemmin Donald Trumpin omistama), Montkaj, Rahal ja muutama muu olivat. Ihan pienistä aluksista ei ollut kyse, ja useampaa puunattiin samaan aikaan monen miehen voimin priimakuntoon.
Satamasta palasimme vanhaan kaupunkiin, jossa meille vihdoin selvisivät taikaoven, mysteerisen vessan, roomalaisen pesualtaan sekä kasvoseinän salaisuudet. Turistikierroksilla näitä kohteita ei taatusti näytetä, osittain siksi että niiden selittäminen ei ole aivan helppoa. Jokaisen on ne itse nähtävä.
Kierroksen päätteeksi perehdyimme Antibesin ruoka- ja juomakulttuuriin. Kaupungin parhaita täytettyjä patonkeja valmistava liike pyöräytti herkulliset foie gras –patongit, eikä lainkaan päätähuimaavaan hintaan. Juomapuolesta vastasi puolestaan sympaattinen puoti, jonka erikoisuus oli absintti. Kyse ei suinkaan ollut mistään tusina-absintista vaan ehdottoman aidosta tavarasta, jonka maistamisen ohella saimme kuulla lyhennetyn version juoman historiasta.
Pyöräilyä Col d’Ézessä
Pyöräilykevään aloittava Pariisi-Nizza –kilpailu päättyi sunnuntaina etappiin, jonka sekä lähtö- että maalipaikkana toimi Nizzan oma Promenade des Anglais. Jo pelkästään ulko-oveltamme olisimme nähneet siis sekä lähdön että maaliintulon, mutta niin helppoon ratkaisuun emme lopulta tyytyneet.
Seremonialähdön toki seurasimme, mutta todellista urheilun juhlaa lähdimme metsästämään bussimatkan päähän Col d’Ézen nousuun. Pyöräilijöiden kiertäessä Nizzan takamaita, etsimme me sopivaa katselupaikkaa lähes puoli kilometriä merenpinnan yläpuolelta. Sopiva paikka lopulta löytyi ja hyvissä ajoin ennen pyöräilijöiden saapumista.
Pyöräilijöiden ajettua ohi kävelimme alas Èzen kylän liepeille, josta palasimme bussilla Nizzaan. Kilpailijat olivat ajaneet maaliin jo reilu tunti aiemmin, ja kilpailun jälkiä purettiin jo kovaa vauhtia.
Taidetta Nizzassa
Tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä ensimmäinen tenttiviikkomme on pulkassa. Kaiken kaikkiaan kolmeen eri tenttiin valmistautuminen on ollut päällimmäisenä mielessä viimeisen viikon ajan, mutta uloskin asti olemme muutaman kerran päässeet. Onneksi niin, sillä lämpötilat ovat vihdoin lähteneet kiipeämään kohti keväisiä celcius-asteita.
Lähes viikko sitten kävimme Musée des Beaux-Arts'issa sivistämässä itseämme. Kaksikerroksinen rakennus, joka jo itsessään oli näkemisen arvoinen, sisälsi ytimekkään läpileikkauksen myöhäiskeskiajan uskonnollisesta taiteesta aina modernismiin asti. Päähuomio kohdistui hollantilaisen van Loon suvun teoksiin, paikallisempia taiteilijoita kuten Louis Bréaa unohtamatta.
Mitä seuraavaksi?
Ensimmäinen tenttiviikko on siis vihdoin ollutta ja mennyttä, ja nyt jäämme jännittämään millaisin palmunlehvin ja papukaijamerkein tenttipaperimme joskus palautetaan. Uusi jakso alkaa jo ensi viikon maanantaina, mutta sitä ennen käymme ainakin Monacossa kuuntelemassa Renan Lucen konserttia, johon liput on hankittu jo aikapäiviä sitten.
Alkava toinen periodi on meidän osaltamme edellistä kevyempi. Emme esitä vastalauseita, vaan nautimme täysin siemauksin esimerkiksi kolme viikon lomastamme pääsiäisen molemmin puolin. Pelkkää lomailua ei kuitenkaan ole luvassa, sillä samoille viikoille ajoittuu muuttomme uusien seinien sisälle. Vielä kun ne seinät löytyisivät jostain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti