Nizzan jokakeväiset karnevaalit houkuttelevat kaupunkiin tuhansia ja taas tuhansia turisteja ympäri maailman. Tämänvuotinen karnevaalirieha polkaistiin käyntiin pian kaksi viikkoa sitten perjantai-iltana, jolloin mekin suuntasimme loman alkamisen kunniaksi Place Massénalle avajaisia seuraamaan. Nizzan kaupunginjohtaja (ja Ranskan teollisuusministeri) Christian Estrosi avasi tapahtuman ja yleisön keskelle alkoi pian valua värikkäitä hahmoja, heliumplaneettoja ja lopulta myös karnevaalin nimikkohahmo: Sinisen planeetan kuningas.
Lauantaina päätimme jättää Nizzan kaupunkiin valuvien turistimassojen haltuun, ja suuntasimme junalla hieman pienempien piirien tapahtumiin. Ensimmäinen pysäkkimme oli ennestään tuttu Antibesin kaupunki, jossa kävimme katsastamassa herkkusuille suunnatun ”Pain, amour et chocolat” –tapahtuman. Eri puolilta Ranskaa ja Italiaa tulleiden näytteilleasettajien pöydät notkuivat makkaroita, juustoja, suklaata ja leipiä. Eräs italialaisista onnistui lopulta myymään meille kimpaleet parmesaania ja prosciuttoa.
Ruumiin ravitsemisen jälkeen Antibes tarjosi myös mahdollisuuden sielun ravitsemiseen, kun kävimme Musée Picassossa ihmettelemässä taiteilijan samassa rakennuksessa valmistuneita töitä. Edellisellä Antibesin reissulla näkemättä jäänyt museo oli varsin kiintoista kokemus, vaikka komean rakennuksen kehuttu terassi ei ollut remontin takia yleisölle avoinna.
Lauantain toinen pysäkkimme oli Cannesin lähellä sijaitseva Mandelieu-la-Napoule, jossa hakeuduimme seuraamaan paikallisten mimosajuhlien avajaisparaatia. Pienen harhailun jälkeen oikea paikka löytyi juuri parahultaisesti ennen paraatin alkua. Illan hämärtäessä ohitsemme ajoi pitkä jono erilaisia lavoja, jotka olivat alusta loppuun mimosin koristeltuja. Valitettavasti jouduimme kuitenkin aloittamaan paluumatkan kesken iltajuhlien ehtiäksemme ajoissa kahdeksalta lähtevään vuorokauden viimeiseen junaan.
Maanantaina lisäsimme päiväkirjaamme jo ties kuinka monennet karnevaalit suunnatessamme Villefranche-sur-Merin vuotuiseen merelliseen kukkaparaatiin. Paikalliset pointu-veneet kiertelivät hetken satama-altaassa täysissä kukkakuormissaan, minkä jälkeen veneilijät ohjasivat purtensa jonossa rantaan heitellen kukkiaan koko rantabulevardin reunan täyttäneelle yleisölle. Veneet tyhjennettiin kukista täysin, ja tuskin kukaan joutui palaamaan Villefranchesta kotiin ilman kukkia, joita meillekin kertyi iso kassillinen.
Syntymäpäiväretki Marseilleen – ensimmäinen päivä
Syntymäpäiväyllätykseni Essille oli kolmen päivän matka Marseilleen. Lähdimme matkaan viime keskiviikkona aamuisessa vesisateessa ja hyppäsimme Nizzan rautatieasemalta Marseilleen vievään TGV:hen. Neljä välipysähdystä sisältänyt matka kesti kokonaisuudessaan kaksi ja puoli tuntia, eli mihinkään huippusuorituksiin ei Ranskan raideliikenteen ylpeys Välimeren rantaradalla yllä.
Ensimmäisenä Marseillen päivänä tutustuimme kaupungin keskiössä olevaan vanhaan satamaan, vanhaan kaupunkiin sekä Panierin kaupunginosaan. Lounaan söimme sympaattisessa Le Clan des Cigales -ravintolassa, joka oli nokkelasti sisustettu pienen putiikin takana olevaan kellarimaiseen huoneeseen. Raclette oli erinomaista eikä hintakaan hirvittänyt.
Lounaan jälkeen tutustuimme aivan ravintolan liepeillä olleeseen La Vieille Charitén rakennukseen, jota ennen oli käytetty köyhien ja kodittomien turvapaikkana, ja jossa nykyisin sijaitsee ainakin museoita ja kirjasto. Kiertelimme muutaman tunnin ajan Välimeren arkeologisessa museossa sekä Afrikan, Oseanian ja Amerikan taidetta esittelevässä museossa.
Syntymäpäiväretki Marseilleen – toinen päivä
Toisena päivänä suuntasimme vanhan sataman toiselle puolelle Rive Neuven rantaan. Viimeisten vuosikymmenien aikana juuri Rive Neuven kaduista ja kortteleista on tullut vastarantaansa suositumpia, ja aivan rannan läheisyydessä sijaitsikin esimerkiksi italialaistyylinen Honoré-d’Estienne-d’Orvesin aukio suosittuine ravintoloineen ja kahviloineen. Hieman etäämmältä löytyi opaskirjamme suosittelema kaupungin vanhin leipomo Four des Navettes, jonka huippusuosittua nimikkotuotetta mekin ostimme pussillisen mukaan.
Herkuttelutauon jälkeen kävimme tutustumassa St-Victorin basilikaan sekä sen valtavaan kryptaan, jonne tosin vaadittiin kahden euron pääsymaksu henkilöä kohden. Rantakadulla kävimme vielä ihastelemassa entisen kalahuutokaupan rakennukseen tehtyä La Criéen teatteria, jonka liepeiltä lähdimme kapuamaan kohti Notre-Dame-de-la-Garden kirkkoa. Marseillen kaupunkikuvaan erottamattomasti kuuluva valtava basilika sijaitsee 162 metriä korkealla kukkulalla, ja pyhättö ei itsessäänkään ole pienimmästä päästä. Basilikan muureilta saattoi ihailla henkeäsalpaavia näkymiä kaikkiin ilmansuuntiin.
Laskeuduttuamme Notre-Damen kukkulalta kävimme testaamassa marseillelaisten Föri-kopion. Testin tulos: Satama-altaan halki kulkeva Ferry Boat oli aluksena komeampi ja uudempi, mutta samaa viehätysvoimaa kuin turkulaisessa serkussaan siinä ei ollut. Ilmaista venematkaa jonotti kumpaisellakin rannalla enemmän väkeä kuin lauttaan kerrallaan mahtui.
Iltapäivällä kiertelimme Marseillen pääkadun Canebièren lähistöllä olevia erilaisia kauppakatuja ja –kujia. Rue St-Férreol on moderni kävelykatu, jonka varrella ovat kaikki pakolliset suurkaupunkien merkkiliikkeet ja suurimmat vaatekaupat. Muutaman korttelin päästä löytyi puolestaan tyystin erilainen Rue d’Aubagnen maailma etnisine ravintoloineen, kauppoineen ja kampaamoineen. Kierroksen täydensi Cours Julienin entinen toriaukio, joka nyttemmin palveli monikäyttöisenä niin leikkiviä lapsia kuin ravintoloiden ulkoterassejakin.
Paluumatkalla illan jo hämärtäessä kävimme katsastamassa Musée d’Histoire de Marseillen, joka löytyi hämmentävästi valtavan Bourse-kauppakeskuksen kellarikerroksesta. Suurehkon museon kiintopiste oli kauppakeskuksen rakennustyömaalta pari vuosikymmentä takaperin esiin kaivettu roomalaisen kauppa-aluksen hämmästyttävän hyväkuntoinen runko, jota säilytettiin omassa lasihuoneessaan tarkoin valvotuissa olosuhteissa.
Syntymäpäiväretki Marseilleen – kolmas päivä
Kolmas Marseille-päivä alkoi sateisissa merkeissä, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä raitiovaunumatkalle kohti Palais Longchampia. Toisesta siivestään remontissa ollut valtava palatsi oli miltei ainoa yksityiskohta jonka muistin edelliseltä Marseillen vierailultani lähes kymmenen vuoden takaa. Kävimme tutustumassa auki olleen siiven luonnonhistorialliseen museoon, mutta aivan hintansa väärti se ei lopulta ollut. Huomattavasti antoisampi kokemus oli aivan Longchampin liepeillä sijannut Musée Grobet-Labadié, joka oli sisustettu satoja vuosia vanhoilla huonekaluilla, maalauksilla ja koriste-esineillä.
Longchampin alueelta jatkoimme julkisilla kulkuneuvoilla kaupungin jalkapallopyhättöön Stade Vélodromelle. Hotellilla olimme huomanneet mainoksen talviloman kunniaksi järjestettävistä tutustumiskierroksista, ja sellaiselle ehdimmekin juuri sopivasti mukaan. Kierroksen aikana saimme kuulla stadionin monivaiheisesta historiasta sekä käydä katsomassa niin kenttää, pukuhuonetta kuin mediatilojakin. Hauskin vaihe oli marssia pukuhuoneesta kentälle pelaajien käyttämää tunnelia, samalla kun kaiuttimista pauhasi täydellä volyymillä täpötäyden katsomon huutoja ja lauluja.
Ennen paluumatkan aloittamista ehdimme vielä käydä tutustumassa hotellimme vieressä olleeseen Jardin des Vestigesiin, joka oli kuin valtava arkeologinen puisto. Opastaulujen kartat ja piirrokset selvensivät hyvin miten esiin kaivetut muurintyngät ja rauniot olivat aikoinaan olleet osa Kreikan valtakunnan aikaista kaupunkinäkymää. Raunioiden lisäksi puisto oli täynnä kissoja, jotka tottuneesti poseerasivat turisteille muurien liepeillä.
Stade Vélodromen sinivalkoinen katsomo.
Kierroksen jälkeen haimme tavaramme hotellilta ja aloitimme paluumatkamme Nizzaan päivän aikana huomattavasti kohentuneessa kelissä. Kolme päivää osoittautui sopivan pituiseksi vierailuksi Marseillen keskustan tärkeimpien nähtävyyksien ja museoiden tutkimiseen, mutta tekemistä ja näkemistä jäi myös tuleville vierailuille.
Vielä yksi huomio Marseillen ja Nizzan eroista: Marseillessa ollaan vielä runsaasti Nizzaa jäljessä katujen siisteydessä. Esimerkiksi koirien jätöksien siistimisen puolesta kampanjoidaan Nizzassa ahkerasti, ja katujen sotkijoita uhataan sakoilla. Marseillessa tilanne on kuin toiselta planeetalta. Kolmen päivän aikana opimme kävelemään katse katuun naulattuna välttääksemme ruskeat miinakentät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti