Essin kone teki tenän jo tammikuussa, ja nyt oli minun koneeni vuoro sanoa sopimuksensa irti. Tätä blogia on siis työstetty ensi kertaa koulun toivottomilla tietokoneilla ja ranskalaisella Azerty-näppäimistöllä. Armahtakaa siis, jos tekstissä on kummallisia kirjaimia, jos ääkkösiltä puuttuu pisteitä tai jos teksti näyttää muuten kummalliselta.
Au Lacrymal Circus...
Reilu viikko sitten lauantaina kävimme kuuntelemassa Renan Lucea Monacon Salle du Cantonissa. Ennen Lucea lavalla käväisi nizzalainen Kim Cao, joka herätteli yleisöä ennen illan päätähteä, ja sai samalla tilaisuuden esiintyä kenties koko uransa suurimmalle yleisölle. Caon ja Renanin välissä tunnelma ehti tosin hieman latistua, kun lavaa säädettäessä venähti hieman turhan pitkä tovi.
Tunnelmapala Renanin konsertista kännykän kameralla taltioituna.
Konsertin venymisen takia paluumatkammekin hieman viivästyi. Illan viimeinen juna ehti karata nenän edestä, ja ensimmäisen yöbussin oli määrä saapua Monacoon vasta tunnin päästä. Bussi saapui kuin saapuikin lopulta, joskin puolisen tuntia myöhässä...
Naivismia ja kalebasseja
Aivan pian olemme viettäneet Nizzassa täydet kolme kuukautta, ja kaupungissa riittää edelleen näkemättömiä nähtävyyksiä ja koluamattomia kortteleita. Menneellä viikolla saimme yliviivattua muutaman näkemisen arvoisen kohteen ja saimme myös ihmetellä erään mysteerisen kasvin monikäyttöisyyttä.
Viikko sitten sunnuntaina kävelimme Nizzan ortodoksiselle katedraalille, jota monissa lähteissä tituleerataan kaikkein suurimmaksi ortodoksiseksi katedraaliksi Venäjän rajojen ulkopuolella. Rohkenemme kuitenkin väittää että oma Uspenkimmekin on selvästi tätä rakennusta suurempi. Sisällä asti emme käyneet (sisäänpääsy olisi maksanut), mutta ulkonakin oli tällä kertaa kylliksi nähtävää.
Nizzan ortodoksinen katedraali.
Mainittakoon vielä että katedraalin omistusoikeudesta on käyty ankaraa kädenvääntöä, ja Venäjän ortodoksinen kirkko on oikeusistuimien kautta vaatinut rakennuksen omistajuutta kuluvan kevään aikana.
Viime perjantaina kävimme katsastamassa Musée International d'Art Naïf Anatole Jakovskyn, eli edesmenneen ranskalaisen taidekriitikon Anatole Jakovskyn perustaman naivistisen taiteen museon. Värikkäitä taideteoksia oli levitelty rakennuksen pihalle asti, ja sisällä odotti useiden kansainvälisten taiteilijoiden teoksia kahden kerroksen täydeltä. Maisemamaalausten joukosta löytyi useampia tuttuja näkymiä, esimerkiksi Marseillesta ja Antibesista.
Naiivia taidettako?
Loppuviikosta paikallislehdissä hehkutettiin matkaoppaamme suosittelemaa cougourdon -kasvin juhlaa, eikä kummallakaan meistä ollut aavistustakaan mistä kasvista oikeastaan on kyse. Eilen palasimme siis Cimiez'n kaupunginosaan parin kuukauden tauon jälkeen nähdäksemme mistä kaikki paikalliset puhuvat.
Pienen ihmettelyn, muutaman tekstiviestin ja ankaran googletuksen jälkeen olimme vihdoin viisaampia. Cougourdon on Välimeren alueen nimitys kasville, joka muualla Ranskassa tunnetaan nimellä calebasse. Suomessa sama kasvi tunnetaan joko kalebassina tai pullokurpitsana.
Paljon cougourdoneja eli kalebasseja eli pullokurpitsoja...
Olimme siis päätyneet pullokurpitsajuhliin, jossa esiteltiin kyseisen kasvin monimuotoisia käyttötarkoituksia leivonnasta aina koristemaalaukseen. Monille paikallisille tapahtuma ja kaunis sää oli vain erinomainen tekosyy lähteä puistoon piknikille perheen kanssa.
Biotin temppeliherrat
Mielenkiintoisia tapahtumia riittää myös pienemmilläkin paikkakunnilla. Antibesin lähettyvillä sijaitsevassa Biotissa vietettiin viikonloppuna keskiaikaisia teemapäiviä markkinoineen, trubaduureineen ja temppeliherroineen. Monet paikalliset olivat metsästäneet vaatevuokraamoista tai komeroistaan tilaisuuteen sopivia vermeitä, ja vastaan käveli toistuvasti pieniä ja hieman isompiakin ritareita ja linnanneitoja.
Keskiaikaisen historiansa lisäksi Biot on kuuluisa lasinvalmistuksesta. Paikallinen erikoisuus ovat lasit, joiden pinta näyttää aivan pienien kuplien peittämältä. Laajasta väriskaalasta löytyi lopulta itse kunkin silmää miellyttäviä sävyjä, ja mukaan lähtikin pari paikallista käsityötaitoa esittävää juomalasia.
Biotin vanhan kaupungin pääkatu.
Tapahtuman johdosta suurin osa kylän ruokapaikoista oli tupaten täynnä, mutta lopulta löysimme mukavan oloisesta ravintolasta vapaan pöydän kahdelle. Tiskin takana yksin lättyjä paistanut emäntä ehti tervehtiä kaikkia sisään tulevia ja ulos lähteviä, ja pahoitella asiakkaille tuon tuosta ruoan valmistumisen hitautta. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen ateria, joten La Crêperie Du Vieux Village -ravintolaa kelpaa kyllä suositella.
Korsika kutsuu!
Huomenna on lähdön aika. Hyppäämme Nizzasta laivaan, joka kuljettaa meidät Bastiaan. Bastiassa yövymme kaksi yötä Hotel Posta Vecchiassa, kunnes siirrymme torstaina junalla saaren halki Ajaccioon. Siellä katon päämme päälle kahdeksi yöksi tarjoaa Hotel San Carlu. Paluumatka lauantaina Ajacciosta Nizzaan tapahtuu samaisella aluksella kuin menomatkalla. Yritämme ehtiä kertomaan Korsikan matkasta mahdollisimman ripeästi paluumme jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti