Etappi 1: Laivamatka Bastiaan
Matkan avauspäivä sujui lähes kokonaan taittaessa matkaa Nizzasta Bastiaan. Raju sadekuuro hyökkäsi Nizzaan noin tuntia ennen lähtöämme. Normaaleissa oloissa tästä ei olisi aiheutunut ongelmia, mutta Nizzan pääsataman matkustajaterminaali osoittautuikin lopulta parinkymmenen neliömetrin katetuksi alueeksi, jonne tihkui sisään vettä kaikista raoista. Laiva saapui paikalle puoli tuntia ennen lähtöä, ja nopean lastauksen jälkeen se jatkoi matkaansa uusin matkustajin.
Säästöt mielessä olimme ostaneet matkamme ilman varattuja istumapaikkoja hyttipaikoista puhumattakaan. Ratkaisu osoittautui täysin oikeaksi, sillä ravintolakerroksen lukuisille tuoleille ja sohville mahtui hyvin levittäytymään kaikkine tavaroineenkin.
Bastian Terra Nova laivan kannelta kuvattuna.
Suurempia huvituksia laivalta ei löytynyt, mutta reilu viisi tuntia kului rattoisasti lueskellen, radiota kuunellen, omatekoisia eväsleipiä syöden ja loppumatkasta Cap Corsen maisemia ihaillen. Laivan saavuttua satamaan aluksen henkilökunta mietti pitkään mistä luukusta ilman autoa matkustaneet ohjattaisiin ulos. Ratkaisu: meidät saatettiin ulos autojen seassa laivan keulaportista.
Nizzan sateet vaihtuivat Korsikalla rajuksi tuuleksi, joka puhalsi ikkunoiden takana läpi koko seuraavan yönkin. Illalla ehdimme kirjautua sisään hotelliimme sekä kävellä hieman vanhassa kaupungissa. Hotellin sijainti oli miltei erinomainen aivan vanhan kaupungin liepeillä ja meren rannalla. Huone oli mainoksen mukaisesti todella pieni, mutta sittenkin aivan riittävä meille.
Bastian päivämme alkoi aamupalapaikan metsästyksellä, sillä olimme kieltäytyneet kauniisti hotellimme tarjoamasta ylihintaisesta aamiaistarjouksesta. Sopiva paikka löytyikin lopulta vähällä vaivalla valtavan Saint-Nicolasin aukion reunalta, josta aloitimme turistikierroksemme aamuvarhain ja hyvin ravittuina.
Vanhassa kaupungissa katselimme vanhaa satamaa sekä sen ympärillä rakennettuja ikivanhoja taloja. Yhtä katua ylempänä oli Saint Jean-Baptisten kirkko ja hieman sitäkin ylempänä muutama kappeli. Vanhan sataman vastarannalta kohosi puolestaan tie Terra Novan linnoitukseen, jonka entisestä vankilasta kaupunkikin on saanut nimensä.
Näkymät vanhaan satamaan Terra Novan muureilta käsin.
Linnoitukseen kuuluva kuvernöörin palatsi oli remontissa, sillä rakennukseen on määrä avata Bastian historiaa esittelevä museo. Töiden johdosta meidän kierroksemme rajoittui lähinnä muurien sisällä olleiden kirkkojen ihailuun. Unohtamatta tietenkään paikallista herrasmiestä, joka innostui kovasti kuultuaan meidän olleen suomalaisia: « Te taidatte sitten olla joulupukin lapsia! ».
Iltapäivällä lähdimme vaeltamaan paikallisesta turistitoimistosta saadun oppaan ohjeilla kohti Cardon kylää. Muutaman sadan metrin korkeudessa ollut kylä on vanhempaa perua kuin Bastia itse, ja aikoinaan Bastia oli vain cardolaisten kalastajien satama-aluetta. Kovin paljon nähtävää ei Cardossa ollut, mutta hienolla ilmalla reipas kävelyretki oli mitä mainioin tapa viettää iltapäivä.
Uuni Cardon kylässä.
Illalla marssimme nälkäisinä Michelinin suosittelemaan U Tianu –nimiseen ravintolaan. Ravintolassa ei ollut ruokalistaa, vaan koko illan menu tuli kaikille pöytäkunnille käytännössä samassa muodossa. Ainoastaan aperitiivin ja alkuruoan kohdalla oli hieman valinnan varaa. Lisäksi lähes koko menu koostui paikallisista herkuista; tarjolla oli esimerkiksi brocciua viikunahillolla sekä korsikalaista vihanneskeittoa.
Kahden Korsikan suurimman kaupungin välillä kulkee junayhteys halki vuorten ja metsien vain neljä kertaa päivässä, ja kaiken kukkuraksi juna on yksivaunuinen. Emme tienneet junan aikatauluista, joten emme ehtineet aamun ensimmäisiin juniin, mutta saimme jo varattua lippumme iltapäivän junaan. Aamupäivä Bastiassa oli kirkas ja aurinkoinen, joten otimme ilon irti kävellen vanhassa kaupungissa ja lounastamalla ulkona.
Junamatka Bastiasta Ajaccioon oli melkoinen kokemus. Korsikalaisten u Trinighellu (“pieni juna”) puksutti saaren halki nelisen tuntia, ja vain harvoin se pistäytyi asutuksen sekaan. Muut maisemat koostuivat siis jokilaaksoista, metsistä ja vuorista. Matkalla nähtiin muun muassa Gustave Eiffelin suunnittelema Vecchion silta sekä mielenkiintoisten tarinoiden Vizzavonan metsä.
Välillä junan ikkunoista näki myös asutusta.
Pysäkkejä oli matkan varrella lukuisia, mutta juuri kertaakaan ei niiltä noussut tai niille jäänyt matkustajia. Poikkeuksena puolenmatkan krouvissa ollut Corten kaupunki, jossa on saaren ainoa yliopisto. Siihen saakka hiljaisena pysynyt juna täyttyi Ajaccioon matkanneista opiskelijoista.
Jälleen kerran ilta oli jo ehtinyt niin pitkälle että hotelliin kirjautumisen lisäksi ehdimme ainoastaan kierrellä hieman lähikortteleita ja syödä rannalla olleessa ravintolassa. Lopulta palasimme hotelliimme, jonka sijainti oli oikeastaan yhtä erinomainen kuin Bastiassakin. Meren lisäksi ikkunasta näkyi tien toisella puolella ollut vanha linnoitus, joka on nykyisin suljettua sotilasaluetta. Eniten näkemistä tarjosivat kuitenkin muurien sisäpuolella asuneet aasi ja vuohi.
Ajaccion hotellitarjoukseen sisältyi myös aamupala, joten tällä kertaa aamiaista ei tarvinnut lähteä hotellin ulkopuolelta metsästämään. Tietysti hotelli yritti upottaa laskuun aamupalat vielä erikseen, mutta pienen selittelyn jälkeen selvisimme alun perin sovitulla yhteishinnalla.
Oleskeluhuone Bonaparten tapaan.
Turistikierroksemme alkoi vanhan kaupungin kortteleista, joissa tärkeimpiä nähtävyyksiä olivat Notre-Dame-de-l’Assomptionin katedraali sekä Napoléon Bonaparten kotitaloon perustettu museo. Keisarin henkilöhistorian lisäksi museossa esiteltiin miehen nimekkään lähisuvun aikaansaannoksia sekä talon monivaiheista historiaa.
Vanhan kaupungin kierros päättyi Place Fochille, jonka reunassa seisoi yksi kaupungin Napoleon-patsaista. Aukion reunalta alkoi puolestaan torialue, jolla myyjät vielä puoleltapäivinkin tarjosivat maisteltavaksi paikallisia herkkuja.
Yksi Ajaccion Napoleon-patsaista.
Torilta kävelykierroksemme suuntautui uudempaan kaupunginosaan, joka oli pääpiirteittäin rakennettu genovalaisten valtakaudella ja täydennetty keisariajan jäänteillä. Kovasti kehuttu ja komeassa rakennuksessa oleva Musée Fesch oli valitettavasti kunnostustöiden takia suljettu. Kaupunginosan kauppakadut tarjosivat kuitenkin runsaasti nähtävää ja lopulta myös sopivan lounaspaikan.
Lounaan jälkeen kierroksemme suuntautui 1800-luvulla rakennettuun “ulkomaalaisten kaupunginosaan”, johon etenkin englantilaiset vieraat olivat rakentaneet lomahuviloitaan. Löytyipä alueelta myös tanssikouluksi muutettu entinen anglikaaninen kirkko. Cours Grandvalin kadun päästä löytyi se kaikista suurin Napoleon-monumentti, jonka valtavaan kivijalkaan oli kaiverrettu kaikki miehen taistelut sekä tärkeimmät aikaansaannokset keisarina. Monumentin sijoituspaikka ei ollut aivan summamutikassa valittu, sillä sen takaa löytyi Napoleonin lapsuuden leikkiluola.
Vanhaa kaupunkia ja katedraali.
Illalla matkustimme bussilla kaupungin rajojen ulkopuolelle käydäksemme katsomassa kahden suurimman korsikalaisen jalkapallojoukkueen välistä toisen sarjatason ottelua Stade François-Cotylle. Isäntäjoukkue AC Ajaccio isännöi SC Bastiaa, joka on vaarassa pudota kakkosliigasta yhä alemmille sarjaportaille.
Katsomossa joukkueiden kannattajaryhmät pitivät kiitettävästi ääntä ja etenkin vierasjoukkueella tuntui olevan kaikki pelissä. Liekö kannattajien henki tarttunut joukkueeseen, sillä sinipaitaiset bastialaiset ottivat pahimmalta viholliseltaan arvokkaan 1-0 –voiton, ja kyseinen voitto oli vieläpä joukkueen ensimmäinen vieraskentällä tällä kaudella. Me istuimme kotijoukkueen katsomossa, jossa omiensa esityksiin pettyneet katsojat alkoivat jo hyvissä ajoin ennen päätösvihellystä valua pois katsomosta.
Ottelun ainoa maali syntyi tästä Bastialle vihelletystä rangaistuspotkusta.
Busseja ei ottelun jälkeen enää kulkenut (tyypillistä ranskalaista), joten palasimme ottelusta ihmisten ilmoille kävellen seuraten samalla kuinka ohiajavat bastialaiset heiluttivat lippujaan ja päästivät ilmoille riemunkiljahduksia. Suuri osa vierailijoista pyöri vielä yömyöhään Ajacciossa autoineen, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi Korsikan paikalliskamppailun voittaja.
Lauantaina laivamme Ajacciosta Nizzaan lähti aamuvarhain. Ehdimme kuitenkin nauttia hotellilla aamupalan, ja kuten todettua, väitellä hotellin vastaanottovirkailijan kanssa laskun loppusummasta. Paluumatka sujui aivan yhtä hyvin kuin menomatkatkin, vaikka matka kestikin aavistuksen pidempään kuin Bastiaan mentäessä.
Nizzaan palattuamme purimme matkalaukkumme ja varsin pian olikin edessä lähtö lentokentälle vastaanottamaan Essin vanhempia pääsiäispäivien vierailulleen. Niiden päivien tapahtumista ja kokemuksista kerromme kuitenkin vasta seuraavalla kerralla.
Loppukevennyksenä suklainen Irvikissa Nicetoilen suklaisesta näyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti