Korsikalta palattuamme oli meillä vain muutamia tunteja aikaa tavaroiden purkamiseen ennen kuin matkasimme lentokentälle Essin vanhempia vastaanottamaan. Ilta oli tuolloin jo ehtinyt pitkälle, joten ensimmäisiä ohjelmanumeroita joutui odottamaan pääsiäissunnuntaihin.
Pääsiäinen ei näkynyt Ranskan katukuvassa kovinkaan merkittävästi, ainoastaan osa liikkeistä tuntui olevan auki tavallista vähemmän. Sunnuntaina kiertelimme Nizzan vanhassa kaupungissa sekä Rue de Francen kävelykadulla. Lounaspaikaksi valikoitui kovasti suositeltu L’Escalinada vanhan kaupungin sydämessä. Suositukset eivät olleet tuulesta temmattuja, sillä ruoka oli hyvää ja sitä toden totta sai riittävästi.
Sunnuntai-iltana ryhmämme kasvoi yhdellä jäsenellä Essin veljen lennettyä Sveitsistä Nizzaan. Maanantaina ohjelmaan kuului jälleen vanhassa kaupungissa kiertelyä sekä iltapäivällä kertaalleen jo testaamamme Cap Ferrat’n kierros. Kelit olivat jälleen puolellamme, ja aurinko porotti lämpimänä koko kierroksen ajan.
Fiat, San Remo, Italia.
Tiistaina vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Italiaa. Tietulleista selvittyämme kurvasimme San Remoon, jossa lounastimme sekä pujottelimme muutaman tunnin kaupungin kaduilla ja kujilla. Paluumatkalle ajoimme osan matkasta pienempää rantatietä. Reitti oli odotetusti hitaampi, mutta ehdimme hyvin katsella ikkunoista italialaisia rantakaupunkeja ennen rajan ylitystä ja päivan toista kohdettamme: Monacoa.
Monacossa vierailimme kahdella eri puolella. Monacon vanhan kaupungin lisäksi piipahdimme tällä kertaa myös Monte-Carlossa ihailemassa kasinoa ja oopperataloa sekä kurkistamassa miten lähestyvä F1-osakilpailu näkyi jo ruhtinaskunnassa suoja-aidoin ja katsomoin. Valitettavasti kierrosennätyksen tekeminen formularadalla ei onnistunut iltaruuhkan takia. Muutenhan Schumacherin minuutti ja 14 sekuntia olisivat olleet Cliollemme paperia.
Monte Carlon kasino.
Illalla Nizzassa söimme maanmainiossa L’Ovalessa, jonka alkupalalistan makkaralankku on täysin ohittamaton annos. Edes neljä nälkäistä ihmistä ei saa koko makkarakekoa syötyä, ainakaan jos alkuruoan jälkeen pitäisi vielä jaksaa pää- ja jälkiruoka. Lankku vei meistä voiton jo toistamiseen tämän matkan aikana. Illallisen jälkeen olikin hyvästelyjen aika, sillä vieraidemme lento lähti kohti Suomea jo aikaisin keskiviikkoaamuna.
Politiikkaa ja taidetta
Reilu viikko sitten sunnuntaina Nizzan Palais de la Préfecture, eli Alpes-Maritimes’in departementin päämaja avasi ovensa yleisövieraille. 1500-luvulla rakennetussa palatsissa saattoi kierrellä sekä kuunnella rakennuksen historiaa paremmin tuntevien esitelmöintiä ja klassista pianomusiikkia. Historiallistakin merkitystä paikalla on, sillä samassa rakennuksessa allekirjoitettiin pian kymmenen vuotta sitten EU:n hallintorakennetta uudistanut Nizzan sopimus.
Koristelua palatsin juhlasalissa.
Samaisena päiväna kävimme myös vihdoin pyörähtämässä MAMACissa, eli Nizzan nykytaiteen museossa. Museon pysyvissä näyttelyissä esiteltiin ranskalaisten uuden realismin edustajien töitä (esim. Yves Kleinin teoksia), unohtamatta myöskään pop-taiteilijoita monesta maailmankolkasta (esim. Andy Warhol). Vaihtuvista näyttelyistä merkittävin esitteli belgialaisen Wim Delvoyen teoksia, joista eniten kohua ovat herättäneet miehen tatuoimat siat.
Benjamin Vautier'n taidetta.
Viime perjantaina reissasimme Villefrancheen, ja vihdoin ehdimme myös vierailemaan merenrantaa hallitsevassa linnoituksessa, jossa järjestettiin viikonloppuna kukka-aiheinen tapahtuma. Sekavasti järjestetty ulkoilmatapahtuma ei suuria elämyksiä tarjonnut, mutta onneksi ehdimme rauhassa kiertää linnoituksessa ollutta museota, joka oli kokonaan omistettu ranskalais-italialaisen kuvanveistäjän Antoniucci Voltin töille.
Vähemmän modernia taidetta Voltin tapaan.
Tarkoituksena oli kuitata samalla matkalla muutama muukin Villefranchen nähtävyys nähdyksi, mutta ranskalainen kello kahdentoista kirous sulki edestämme kaikki ovet. Emme viitsineet jäädä Villefrancheen pariksi tunniksi odottamaan lounasajan päättymistä, vaan palasimme suosiolla kotikulmille loppupäiväksi.
Muuttopäivä
Näiden kahden päivän välille ajoittui myös muuttomme. Viime tiistai sujui lähes aamusta iltaan vanhaa asuntoa siivoten, ja tavaroita uuteen siirtäen. Tavaroiden siirtäminen antoi karulla tavalla muistutuksen siitä, millainen vuori tavaraa pitäisi saada siirtymään lentokoneella reilun kuukauden päästä Suomeen.
Uusi asuntomme sijaitsee vain parin korttelin päässä edellisestä, Rue de Rivolin varrella, aivan aiemmin mainitun Rialton elokuvateatterin vieressä. Kuudennessa kerroksessa oleva kattohuoneistomme on kaksikerroksinen ja merinäköalalla varustettu.
Ei sentään meidän merinäköalamme...
Vuokraisäntä on italialainen, joten asunnon kaikki irtaimisto on italialaista (tai ikealaista, tietenkin). Ei mitään hyvää, ellei jotain pahaakin – perinteiset lämpimän veden ongelmat vainoavat meitä uudessakin osoitteessa eikä talossa ole jostain syystä yhtään ainutta terävää veistä.
Olemme kuitenkin kotiutuneet uuteen kotiimme hyvin, ja tavaratkin ovat löytäneet jälleen omat paikkansa. Kenties seuraavan blogikirjoitukseen muistamme ottaa muutaman kuvankin uudesta huushollistamme.
Ulkoilua auringonpaisteessa
Säät ovat Nizzassa kiivenneet kesäiselle tasolle, ja uuden asunnon parvekkeella kelpaa jo istuskella vaikka aamusta iltaan. Aurinko paistaa parhaimmillaan pilvettömältä (ja tuhkattomalta) taivaalta, ja elohopea hipoo jo kahtakymmentä astetta. Säistä olemme yrittäneet ottaa ilon irti parhaamme mukaan, ja muutama retki ansaitsee erityismaininnan.
Viime torstaina matkustimme bussilla aivan Nizzan reunalla olevaan Vinaigrierin luonnonpuistoon. Seikkailimme pari tuntia kukkulan vaihtelevissa maisemissa – milloin metsissä, milloin penkereillä. Monipuolisimmat maisemat näki seuraamalla puiston opaskartan suosittelemaa reittiä, joka poikkesi jatkuvasti suurimmilta kävelyteiltä pienemmille kinttupoluille. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, varsinkin hyvällä säällä.
Luonnonpuistosta näki hyvin Nizzan lentokentälle asti.
Lauantaina kävimme puolestaan tutustumassa aivan koulumme vieressä olevaan Parc Phœnixiin. Valtavassa kasvi- ja eläinpuistossa löytyy jos jonkinlaista nähtävää. Valtavassa kasvihuoneessa on seitsemän eri tavoin lämmitettyä ja kostutettua tilaa, joissa kussakin elää omanlaisensa kasveja tai jopa eläimiä. Ulkona pääsee ihailemaan pöllöjä, papukaijoja, saukkoja tai kilpikonnia, monenlaisisia eksoottisisia kasveja unohtamatta.
Monet puiston vieraat keskittyivät kiertelyn ja ihmettelyn sijaan syömiseen joko nurmikolla tai puiston penkeillä. Kahden euron sisäänpääsymaksu ei päätä huimaa, ja moni oli tullut nauttimaan aavistuksen pilvisestä päivästä koko perheen kanssa. Aivan puiston vieressä oleva aasialaisten taiteiden museo jäi ainakin toistaiseksi meiltä käymättä.
Viherloistoa Parc Phœnixissa.
Samana iltana kävimme vihdoin ensi kertaa katsomassa jalkapallo-ottelun Nizzan omalla Stade du Rayllä, jossa isäntäjoukkueen vieraaksi saapui samoista lohdutussijoista taisteleva RC Lens. Katsomoa ottelu ei sytyttänyt juuri missään vaiheessa, ja joukkueetkin tyytyivät esittämään katsojille maalittoman tasapelin. Kovin ääni katsojista lähtikin päätösvihellyksen jälkeen, kun Nizzan kannattajat säestivät oman joukkueensa pukusuojiin vihellyskonsertilla.
Loma se vain jatkuu...
Tällä viikolla koulunkäynnin piti vihdoin jatkua kolmen viikon loman jälkeen, mutta muuan Eyjafjöll päätti toisin. Laskentatoimen opettajamme on jumissa ties missä, ja tämän viikon intensiivipaketti siirrettiin toistaiseksi ilmoittamattomaan ajankohtaan. Loma jatkuu siis jo neljättä viikkoa, ja viideskin saattaa olla luvassa.
Eilen illalla juhlistimme jatkuvaa lomaa sirkuksessa. Uuden asuntomme tarjonnut toimisto tarjosi ilmaiset liput Cirque Medranon maanantai-illan näytökseen, emmekä tietenkään tohtineet kieltäytyä. Lopulta löysimme itsemme seuraamasta sirkusesityksiä satojen kiljuvien lasten keskellä ja vieläpä lähes kolmen tunnin ajan. Muutamien taiteilijoiden temput olivat kuitenkin näkemisen arvoisia, joten pettyneenä ei sentään lopulta tarvinnut lähteä kotiin.
Tuleville lomapäiville pitää sitten keksiä taas uutta ohjelmaa. Cannes? Grasse? Aurinkorannat? Olemme jo ehtineet tehdä listan paikoista, jotka pitäisi nähdä ennen kotiinpaluuta, ja viime viikolla pääsimme jo vetämään viivan muutaman kohteen yli. Tällä viikolla olisi ohennettava listaa entisestään, joten seuraavassakin blogikirjoituksessa riittänee kerrottavaa.
Loppukevennyksenä tällä kertaa Nizzan piraatit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti