Toissa lauantai oli pyhitetty alusta loppuun Monacon päiväretkellemme. Matkajoukkio koostui kokonaisuudessaan kolmesta suomalaisesta, kahdesta saksalaisesta ja yhdestä ruotsalaisesta. Bussimme lähti puoli yhdeltätoista Nizzan linja-autoasemalta ja matka kesti miltei täyden tunnin. Vaikka juna olisikin ollut jonkin verran nopeampi vaihtoehto, päädyimme lopulta bussimatkustukseen kahdesta syystä: se oli vaihtoehdoista halvempi, ja pitkin rantaviivaa kulkevalla reitillä näki paremmin maisemia kuin junan kyydissä.
Palatsiaukiolta jatkoimme eteenpäin pitkin Le Rocher’n eli Monaco-Villen kujia, ja kävimme muun muassa vilkaisemassa valtavaa katedraalia, jossa turistijoukot vaelsivat sankoin joukoin katselemaan ruhtinatar Gracen hautaa. Näkemisen arvoisia olivat myös maisemat kukkulalta merelle ja Fontvieillen satamaan. La Rocher’n kierroksen viimeisin muttei suinkaan vähäisin kohde oli Musée Océanographique eli meritieteellinen museo, jonka parasta antia olivat alakerran upeat akvaariot täynnä toinen toistaan uskomattomamman näköisiä mereneläviä aina meduusoista rapuihin ja haikaloista rauskuihin.
Myöhäisen lounaan jälkeen kello oli ehtinyt jo juosta yli neljän, ja tarjoilijan vihjeestä katsoimme parhaaksi lähteä kohti Stade Louis II:a, jotta saisimme varmasti liput päivän viimeiseen ohjelmanumeroomme: Monacon ja Nizzan väliseen jalkapallo-otteluun. Lippujen saaminen onnistui lopulta odotettua helpommin, mutta varmuuden vuoksi palasimme stadionille lipunostoa seuranneen ostoskeskuskiertelyn jälkeenkin hyvissä ajoin, reilu tunti ennen avauspotkua. Samalla saatoimme pimenevässä illassa seurata kuinka kummankin seuran kannattajaryhmät vähitellen täyttivät omat päätynsä ja joukkueet aloittivat lämmittelynsä.
Itse ottelu oli lopulta erinomaista viihdettä, ja maaleja saatiin nähdä peräti viisin kappalein. Meitä lähempänä istuneiden Nizzan kannattajien harmiksi heidän joukkueensa voitoton putki piteni entisestään 3-2 –vierastappion myötä. Liekö ollut tappion aiheuttama harmitus vai monacolaisten provosointi syynä, kun Nizzan kannattajat ottelun jälkeen valtasivat kentän 200-päisellä joukolla. Maan lehdet saivat uutisoimisen aihetta seuraavaksi pariksi päiväksi, joskin lopulliset sanktiot antavat vielä odottaa itseään.
Koululla illasta toiseen
Viime viikolla aloitimme kaksiviikkoisen ranskan intensiivikurssimme. Koko projekti alkoi oikeastaan jo toissa viikolla, jolloin kaikille ranskan opetusta mieliville vaihto-opiskelijoille järjestettiin ranskan tasokoe, joka koostui lyhyestä kuullunymmärtämisestä, lyhyestä haastattelusta sekä hieman pitemmästä kirjallisesta kokeesta, jonka tekemiseen annettiin aikaa vain reilu tunti. Koe jäi vähäisen ajan takia monelta pahasti kesken, mutta mekin pääsimme silti molemmat ilmeisen vaivatta kolmesta muodostetusta opetusryhmästä tasokkaimpaan. Joukossamme oli runsaasti hyvin vähän tai ei laisinkaan ranskaa lukeneita opiskelijoita, joten oikeastaan pelkkä haastattelukin olisi riittänyt kunkin lähtötason kartoittamiseen.
Kaksi viikkoa kestävällä kurssilla istutaan joka ilta kolme tuntia – viidestä kahdeksaan. Ainakaan ensimmäisellä viikolla aika ei ole käynyt pitkäksi, sillä opettajallamme Fabienilla on erinomainen kyky pitää väsyneet opiskelijat hereillä myös iltamyöhään. Perinteisempien kielioppi- ja sanastotehtävien lisäksi Fabienin kanssa keskustellaan ahkerasti tai vaikkapa pelaillaan mitä mielikuvituksellisimpia kielioppipelejä. Alkavalla viikolla yksi päivistä pyhitetään opintoretkelle, sillä Antibesissa asuva Fabien lupasi esitellä kotikaupunkinsa mielenkiintoisimmat ja yllättävimmät nähtävyydet. Odotamme mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.
Ranskan opintoja lukuun ottamatta viikon opiskeluanti on jäänyt varsin apeaksi, sillä strategista analyysiä koskeva kurssimme siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Syy: kaksi ensimmäistä luentoa pitänyt luennoitsija osoittautui niin ammattitaidottomaksi (ja englannin taidottomaksi), että kurssin ranskalaiset opiskelijat masinoivat vetoomuksen opetuksen tason kohottamiseksi. Lopputulos: kyseinen luennoitsija ei enää kurssia pidä, ja koulu onkin jo järjestänyt paremman luennoitsijan, jonka johdolla kurssi alkaa alusta heti ensi viikon talviloman jälkeen.
Paikallisten sielunmaisemaa kartoittamassa ja muita Nizzan ihmeitä, osa 2
- Shoppailu Ranskassa käy monesti hyötyliikunnasta. Suurimmissa tavarataloissa kassat saattavat hyvinkin olla keskitettyinä yhteen ainoaan kerrokseen ja yhteen ainoaan kulmaan. Ostoksia puolestaan ei tuosta vaan saa kannella kerroksesta toiseen, joten ostostapahtumaan sisältyy monesti kolme vaihetta: (1) tuotteen varaaminen kassattomasta kerroksesta, (2) tuotteen maksaminen kassakerroksessa, (3) tuotteen noutaminen kassattomasta kerroksesta. Luulisi että tavaratalot nimenomaan haluavat tehdä ostostapahtumasta mahdollisimman vaivattoman.
- Viimeksi kerroimme liittyneemme päivittäistavaraketju Casinon kanta-asiakkaiksi. Nyt lompakkoa on puolestaan täytetty kirjoja, musiikkia, elokuvia ja elektroniikkaa myyvän Fnacin jäsenkortilla. Vuosijäsenyys maksoi vajaan kympin, mutta sitä vastaan tarjotaan alennuksia tuotteista, Nizzan elokuvateattereiden tarjonnasta sekä erinäisistä tapahtumista, joihin Fnac myös myy lippuja. Viimeisimpään täkyyn tartuimmekin jo, sillä ostimme liput Renan Lucen maaliskuiseen Monacon konserttiin.
- Ranskan kurssilta palatessa saattaa joskus olla kovakin nälkä, eikä suuremmin intoa ryhtyä kokkaamaan neljän ruokalajin ateriaa. Helpomman ratkaisun tarjoavatkin tuolloin kotikulmiemme ravintolat ja pizzeriat, joista erityisesti mainittakoon Ferrari-kuvin ja –esinein koristeltu Pizzeria Scuderia, jonka ruokalistan hännillä komeilee Kimi –pizza. Pizzassa ei ollut mitään vikaa, mutta hieman mietitytti miksi ”jäämiehen” nimikkopizzasta oli tehty yksi listan mausteisimmista.
Otos suosikkileipomomme herkkutarjonnasta.
- Nizzassa roska-astioiden tyhjennyskierroksia ei suinkaan tehdä keskellä kirkasta päivää, vaan vasta yöaikaan. Suosituin aika tuntuu olevan perjantain ja lauantain välinen yö, noin kello yhden aikaan. Kotikatumme on sen verran kapea väylä, että katutasolla tapahtuvat roska-astioiden kolistelut kuuluvat hyvin myös kolmanteen kerrokseen asti. Mitenköhän pohjakerroksen asukit nukkuvat roska-autojen vieraillessa?
- Ruokakaupoista löytyisi kerrottavaa pitempäänkin kirjoitukseen. Pienimpienkin ranskalaisten ruokakauppojen juusto- ja viinihyllyjen yltäkylläisyys tuskin tulee yllätyksenä, mutta kunnollista ja edullista kalavalikoimaa ei tunnu löytyvän mistään. Kassalle asti ennättäessä edellä saattaa olla vain muutama asiakas, mutta jotenkin ihmeen kaupalla aikaa saattaa kulua jopa kymmenen pitkää minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti