Aurinkoisista lomapäivistä sateiseen arkeen (21.04.-04.05.)

Tätä tekstiä viimeistellessämme istumme koulun ATK-luokassa samalla kun Nizzassa puhaltaa hurja myrskytuuli. Osa rantapromenadista on kuulemma suljettuna, ja kävipä eräs koulun henkilökuntaan kuuluva sanomassa ettei keskustaan päin kannata juuri nyt lähteä seikkailemaan. Yhdistelmä iltaruuhka + suljettu liikenneväylä + trooppiset sääolosuhteet tuskin tosiaan helpottavat liikenteessä liikkumista. Seuraamme tilannetta!

Myyttinen saari

Lähes kaksi viikkoa sitten matkustimme toista kertaa Cannesiin. Päätavoitteenamme oli matkustaa lautalla Cannesin edustalla olevalle Île Sainte-Margueriten saarelle, ja kierrellä siellä iltapäivän ajan. Lauttaterminaali löytyikin nopeasti, mutta koska ensimmäiseen lähtöön oli aikaa toista tuntia, päätimme käydä pyörähtämässä Cannesin vanhassa kaupungissa, eli Le Suquet'n korttelissa.

Maalattu seinä Le Suquet'n nurkilla.

Kovinkaan paljon nähtävää Le Suquet ei turistille tarjoa. Ei ainakaan mitään sellaista mitä ei löytyisi jokaikisen eteläranskalaisen pitäjän vanhasta kaupungista: kapeita kujia, vanhoja taloja sekä lopulta myös kukkulalla seissyt linna, jossa majailee nykyisin Musée de la Castre. Museo oli lounasajan kunniaksi kuitenkin kiinni, joten sinne emme päässeet vierailemaan.

Kello kahdelta lauttamme lähti Cannesin satamasta noin vartin kestäneelle matkalle. Matka toiselle asutulle Lérinsin saarelle Île Saint-Honorat'lle olisi kestänyt vartin pidempään. Saarten monisyiseen historiaan mahtuu paljon myyttejä ja legendoja, ja nykyisin saaret ovat suosittuja retkikohteita niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa. Eikä ihme, sillä saaret ovat hyvin hoidettuja luonnonpuistoja historiallisine nähtävyyksineen.

Euroopan vanhin eukalyptusmetsä?

Nähtävää riitti lopulta usemmaksi tunniksi, emmekä edes ehtineet kiertää koko saarta. Saaren keskiosista löytyi Euroopan vanhin eukalyptusmetsä ja Fort Vaubanin linnoituksesta muun muassa legendaarisen Rautanaamion vankityrmä. Lopulta suostuimme jättämään saaren vasta päivän viimeisellä lautalla.

Kylät korkeuksissa

Nizzan ympäristössä on tukku pienempiä kyliä, jotka on rakennettu kukkuloiden päälle, yleensä etenkin puolustusteknisistä syistä. Vasta hiljattain törmäsimme turistiesitteeseen, jossa oli listattuna kolmetoista komeinta Nizzan lähistöllä olevaa kukkulakylää, ja sen jälkeen olemmekin käyneet tutustamassa niihin yksi toisensa jälkeen.

Falicon ja neilikat.

Vain yksi näistä kylistä, Èze, oli meille entuudestaan tuttu. Ensimmäinen uusista tuttavuuksistamme oli Falicon, jossa satuttiin samana viikonloppuna järjestämään neilikkajuhlat. Kylä oli tupaten täynnä vierailijoita ja myyntikojuja ja kaikki oli koristeltu erivärisin neilikoin. Juhlakansaa pääsi halutessaan karkuun kylän reunalla ollelle näköalapaikalle, jossa Englannin kuningatar Viktoriakin perimätiedon mukaan vietti aikaa 1800-luvulla.

Aspremontin kirkontorni.

Seuraavaksi kohdekyläksi valikoitui Aspremont, jonne useamman muunkin kylän tavoin pääsee Nizzasta euron bussilla. Tällä kertaa ei paikalla ollut massatapahtumia, joten saatoimme rauhassa kierrellä kylän spiraalinmuotoisia kujia aina huipulla olleelle puistoaukiolle. Muiden vastaavien kylien tapaan tarjolla oli kapeita kujia, komeita maisemia ja ikivanhoja rakennuksia.

Tourrette-Levensin huippu.

Ei kahta ilman kolmatta! Joitakin päiviä edellisten jälkeen matkustimme bussilla Tourrette-Levensiin. Bussi jätti meidät kukkulan juurelle, ja edessä oli vielä jonkin verran kapuamista kylän huipulle. Tällä kertaa nousun palkintona oli linna, jonka muurien sisältä löytyi kaksi museota: etupäässä perhosiin keskittynyt luonnonhistoriallinen museo sekä vanhoja työkaluja ja muuta esineistöä esitellyt perinteisten ammattien museo.

Lenkille ja uimaan!

Noin viikko sitten suuntasimme Mentoniin, joka oli kovasti odottamamme Cap Martinin kierroksen lähtöpiste. Aurinko paistoi pään päällä porottavana, joten heti alkumetreillä pysähdyimme vaihtaaksemme kengät sandaaleihin ja levittääksemme aurinkorasvaa iholle.

Kiersimme kuvassa näkyvän Cap Martinin.

Noin puolentoista tunnin lenkin varrelle mahtui komeita huviloita ja vielä komeampia maisemia. Emme kuitenkaan vielä tyytyneet tähän kierrokseen, vaan lähdimme kapuamaan ylöspäin kohti Roquebrune-Cap-Martinin kaupunkia. Kiipeäminen auringonpaisteessa otti voimille, mutta jo matkan varrella riitti nähtävää, esimerkiksi vuosituhantinen oliivipuu, jonka uskotaan olevan maailman vanhimpia.

Turkoosi meri, auringonpaiste, vuoret, rantakaupungit...

Vanhasta kaupungista löytyi runsaasti lisää tutkittavaa. Kohteista näyttävin oli huipulla seissyt linna, joka on yksi alueen parhaiten säilyneitä. Parin euron sisäänpääsymaksulla pääsi kiertelemään pienehköön mutta sitäkin mielenkiintoisempaan linnaan melko vapaasti. Huipulta aukeni loistavat näköalat juuri valloittamallemme Cap Martinille sekä esimerkiksi aivan lähellä olleeseen Monacoon.

Roquebrunesta näki hyvin Monacoon asti.

Lounaan nauttiamme lähdimme palaamaan alaspäin kohti rantaa. Hiostavan reippailupäivän päätteeksi palkitsimme itsemme pulahtamalla vihdoin ja viimein meriveteen. Hieman heikko suoritus, tunnustamme. Johan Suomessakin lienee merivesi jo miltei uitavan lämpöistä...

Aasialaista taidetta ja mielenosoitus

Aivan koulumme välittömässä läheisyydessä oleva aasialaisten taiteiden museo valikoitui viimein vierailukohteeksemme 28. päivä viime kuuta. Japanilaisarkkitehti Kenzo Tangen suunnittelemassa rakennuksessa esitellään taideaarteita niin Japanista, Kiinasta, Intiasta kuin Kaakkois-Aasiastakin. Näiden lisäksi rakennuksessa on vaihtuvia näyttelyitä (tällä kertaa ihailtavana oli Intiasta kertova valokuvanäyttely) sekä teehuone, jossa vieraat saavat halutessaan myös nauttia teestä.

Museon keskiössä oleva portaikko.

Parasta museossa on kuitenkin melkeinpä rakennus itse. Suurilta osin Parc Phœnixin keskuslammen päälle rakennettu kokonaisuus on komea sekä ulkoa että sisältä, ja aurinkoisena päivänä rakennuksen pohjakerroksen aula valaistui lähes yksinomaan luonnonvalolla.

Aasialaisen taiteen lisäksi Nizzassa oli viime viikonloppuna säpinää vapun kunniaksi. Tai eihän täällä sentään vappua juhlittu, mutta paikallinen työnjuhla keräsi kansaa kadulle - mieltä osoittamaan tietenkin. Yli kaksituhatta ihmistä marssi pitkin rantapromenadia eri ammatijärjestöjen ja puolueiden väreissä, ja osa säesti tunnelmaa huutamalla mikrofoniin omaa hallituksenvastaista propagandaansa.

Rauhanomaisempiakin juhlia järjestettiin. Cimiez'n kukkuloille oli jälleen kertynyt valtava joukko ihmisiä nauttimaan päivästä, tanssimaan tai vaikkapa syömään paikallisia herkkuja. Meille aukeni vihdoin tilaisuus maistaa Nizzan suurinta kansanherkkua soccaa, joka kieltämättä teki vaikutuksen olemalla yksinkertaista ja halpaa, mutta samalla maukasta ja täyttävää.

Raunioita Cimiez'ssä. Taustalla vielä käyntiämme odottava Musée Matisse.

Ympäriinsä kiertelemisen ohella kävimme myös Cimiez'n arkeologisessa museossa, jonka takapihalla pääsee kävelemään Cemenelumin antiikkisen kylpylän raunioiden seassa. Museon sisätiloissa on laaja valikoima teemaan sopivia näyttelyesineitä, mutta voiton vei lopulta lapsenmielisille suunnattu nurkkaus, jossa pääsi esimerkiksi leikkimään arkeologia tai pelaamaan antiikkista noppapeliä.

Takaisin kouluun!

Viiden viikon pituiseksi venynyt lomamme päättyi vihdoin eilen, ja nyt on vuorossa noin puolentoista viikon loppupyrähdys toisen periodin kurssejamme. Sen jälkeen luvassa on lukulomaa, ja viimeisen periodin tenttien aika koittaa kesäkuun 1. päivä, eli vain pari päivää ennen paluutamme Suomeen.

Motivaatiota opiskeluun ei tarvinnut hakea kovinkaan kaukaa. Koulumme kolmannen kerroksen ilmoitustaululle oli vihdoin saatu ensimmäisen periodin tenttien tulokset. Meidän kohdallamme saldo oli pelkästään positiivinen, sillä kaikki kolme tenttiämme menivät läpi. Nyt täytyy enää toivoa, että suoritettuja kursseja saisi myös hyväksiluettua Suomessa.

Sattuipa muuten hyvin että viimeisinä lomaviikkoina pääsimme nauttimaan lähes pelkästä auringonpaisteesta ja kouluun palattuamme ulkona sataa tai jopa myrskyää (status quo). Näinhän sen kai kuuluukin mennä...

Loppukevennyksenä pysäköinti ranskalaisittain. Ei näin.