Tästä se kaikki alkaa... (02.-14.01.)

Disclaimer: Tämä blogi pantiin pystyyn hirveellä kiireellä, jotta saisimme jaettua ajatuksiamme, kokemuksiamme ja valokuviamme kanssanne. Siksipä ulkoasuun ja teknisiin seikkoihin ei ole kiinnitetty huomiota riittävällä pieteetillä. Yritämme julkaista jotain julkaisemisen arvoista noin viikon välein, mutta älkää huolestuko, jos viivästystä joskus esiintyy. On meillä täällä parempaakin tekemistä, kuin istua koneen ääressä.

...

Täällä olemme ja täällä pysymme!

Nizzan seikkailumme alkoi lauantaina 2. tammikuuta Helsinki Airportilta (jep, sillä nimellä sitä nykyisin kutsutaan). Vain noin viisi tuntia kentälle saapumisen jälkeen koneemme laskeutui jo Nizzaan, jossa elohopea oli noin 30 astetta korkeammalla kuin kotoisessa Suomessa. Kaiken kukkuraksi Nizza kylpi koko päivän kirkkaassa auringonpaisteessa, mikä sai pakkasiin tottuneen suomalaisturistin pään pyörälle.

Sittemmin emme ole aurinkoisia päiviä liikaa nähneet, vaan Ranskakin on ollut Keski-Eurooppaa sekoittaneen kylmän rintaman vaikutusalueella. Lunta ei Nizzassa ole onneksi satanut, mutta vettä senkin edestä, eivätkä lämpötilatkaan ole usein nousseet sille tasolle millä niiden näillä leveyspiireillä kuuluisi tähän aikaan vuodesta olla.

Nizzaan tutustumista

Ensimmäisen päivän ohjelma koostui lähinnä naapurustoon tutustumisesta. Kävimme kiertelemässä venäläisillä joulumarkkinoilla ja pääsimme myös ihailemaan maisemia yläilmoista maailmanpyörän kyydissä. Tekolumella koristellut kuuset ja jouluvalaistut palmut olivat hauskaa kontrastia suomalaiseen joulutunnelmaan verrattuna.

Nizzan maailmanpyörä.

Naapurustoon tutustumista helpotti asuntomme edellisen asukkaan meille jättämä kartta, johon oli merkitty kaikki varteenotettavat lähikaupat. Ensimmäisten viikkojen aikana tulivatkin jo varsin tutuiksi niin Casino, Intermarché kuin pakastemyymälä Picard’kin – tärkeimpiä mainitaksemme.

Ensimmäistä iltaa juhlistimme syömällä ulkona. Kotikatumme Rue de France on pitkältä pätkältä suljettu kävelykatu, jonka varrella on monia kahviloita, kuppiloita ja ravintoloita. Yksi näistä on La Coupole, jossa ensimmäisenä iltana Essi herkutteli sipulikeitolla, merilahnalla ja ananassiivuilla, kun taas itse valitsin etanoita, spaghetti carbonaran ja juustolautasen. Kumpikin oli täyttävään illalliseensa tyytyväinen.

Etanoilla herkuttelua.

Toisen päivän ohjelmaksi suunnittelimme kävelyretkeä vanhassa Nizzassa. Cours Saleyan kukka- ja hedelmätorin lisäksi pujottelimme vanhan kaupungin kapeilla kujilla ihaillen paikallisia pikkupuoteja, jotka olivat tulvillaan taidetta, herkkuja, saippuaa, turistikrääsää, ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia. Tämän kierroksen aikana tuli myös selväksi että Nizza on joululomilla täynnä italialaisturisteja, sillä ensimmäisinä päivinä kuulimme ulkona kävellessämme enemmän italiaa kuin ranskaa.

Lounaan päätimme tuona päivänä syödä sellaisessa paikassa, jossa pääsisimme maistamaan aitoja nizzalaisia herkkuja. Michelin-oppaamme suositteli Lou Balico –nimistä paikkaa, jossa pissaladièren lisäksi lounaaseemme kuuluivat soupe au pistou sekä boudin noir.

Paluumatkaa kotiin väritti kotikadulla ollut taikuri, joka onnistui taikomaan muiden temppujensa muassa punaisen liinan takkini alta. Ei aavistustakaan miten.

Monument du Centenaire, Nizza.

Maanantaina jatkoimme Nizzaan tutustumista, mutta vanhan kaupungin sijaan suuntasimme Avenue Jean Médecinille, joka on kaupungin vilkkain ostoskatu täynnä suomalaisillekin tuttuja merkkiliikkeitä. Sen lähemmin emme kauppoihin vielä tutustuneet, varsinkin kun alennusmyynnit alkoivat suurimmassa osassa vasta muutamaa päivää myöhemmin, jahka italialaisturistit oli ensin ajettu ulos kaupungista.

Tiistaina vuorossa oli jälleen vanha kaupunki, sekä erityisesti sen takana häämöttävä linnakukkula. Nimestään huolimatta kukkulalta ei juuri muurin raunioita ihmeempää löydy, mutta näkemisen arvoisia siellä olivatkin sekä rantaan että Alppien suuntaan avautuneet maisemat. Tasainen tihkusade ja harmaa taivas hieman synkensivät ottamiamme valokuvia, joten palaammekin kukkulalle joskus paremmalla säällä postikorttitasoisia kuvia räpsimään.

Näkymät linnakukkulalta Promenade des Anglais'n suuntaan.

Ensimmäisen kerran palasimme kukkulalle jo kaksi päivää myöhemmin Riinan saavuttua Nizzaan. Myöhäisillan vierailumme ei sujunut aivan ongelmitta, sillä kellonajan takia käyttämämme alastuloreitti oli teljetty. Jouduimme siis kiipeämään takaisin ylös, etsimään uuden alastuloreitin sekä valumaan uudestaan alas – tasaisessa sateessa tietenkin.

Ekskursio Antibesiin

Antibesin vanhan kaupungin kartta..

Keskiviikolle olimme suunnitelleet ensimmäistä päivämatkaamme Nizzan ulkopuolelle, ja kohteeksi valitsimme Antibesin (äännetään Oontiib), jonne matka kesti bussilla noin puolitoista tuntia. Vaikka matka hieman venyikin ruuhkien takia, olisi suomalaisella joukkoliikenteellä paljon opittavaa nizzalaisilta bussimatkojen hinnoittelusta. Antibesiin pääsi Nizzan kaupunkiliikenteeseen (Ligne d’Azur) kuuluvilla busseilla, joiden kertamaksu on tasan yhden euron.

Kuja Antibesin vanhassa kaupungissa.

Koko päivän turistikierroksemme sisälsi monenlaista nähtävää, ja onneksi kelitkin olivat puolellamme. Vanhan kaupungin muureilta avautuivat komeat näköalat pitkin rantaviivaa aina horisontissa häämöttävään Nizzaan asti. Vanhassa kaupungissa markkinahumu oli puoliltapäivin jo laantumassa, joten suuntasimme lounaalle La Croustille -nimiseen ravintolaan. Sympaattinen pikkupaikka erikoistui lättyihin, ja siksipä söimmekin pääruoaksi galetteja ja jälkiruoaksi crépejä.

Näkymä satamaan Antibesin vanhan kaupungin edestä. Taustalla Fort Carré.

Lounaan jälkeen kävelimme toinen toistaan suurempia huvijahteja täynnä olleen sataman ohi kohti Fort Carrén linnoitusta. Kierrettyämme linnakukkulan löysimme vihdoin perille johtaneen polun ja linnan sisäänkäynnin. Hurjat 1,50 € maksanut opaskierros oli ehdottomasti hintansa väärti, varsinkin kun saimme hiljaisen päivän kunniaksi yksityisen opaskierroksen.

Antibesin satama ja taustalla vanhaa kaupunkia. Kuva otettu Fort Carrén muureilta.

Iltapäivällä ehdimme vielä vierailla pilapiirtäjä Raymond Peynet’n elämäntyötä esittelevässä museossa ja maistella eksoottista teetä Michelin-oppaan kehumassa Appart Théssa. Teehuoneen barista kiinnostui ulkomaalaisista vieraistaan ja kun kerroimme olevamme Suomesta, mies rohkaistui arvaamaan miten suomeksi kiitetään: ”tack tack!”.

Ensikontakti akateemiseen elämään

Lähes viikon lomailun jälkeen matkustimme ensimmäistä kertaa uudessa opinahjossamme järjestettyyn tervetuliaistilaisuuteen. Koulu sijaitsee aivan rantapromenadin varrella, kuten oikeastaan kotimmekin, mutta matkaa on silti peräti kuusi kilometriä, joten ainakin toistaiseksi bussi on helpoin ja halvin väline koululle matkustamiseen.

EDHECin aulassa parveili kymmeneltä joukko vaihto-opiskelijoita, jotka pian ohjattiin luentosaliin ohjeistuksia kuulemaan. Kaiken kaikkiaan meitä vaihto-opiskelijoita on reilut 40, ja suurin joukkio taitaa olla Kanadasta. Kolmijäseninen suomalaistiimimme ei juuri kalpene vertailussa muille kansalaisuuksille.

Akateemisen osuuden aikana meidät valokuvattiin sekä yksittäin että ryhmänä. Saimme myös ensimmäisten viikkojen lukujärjestyksen, joskin meille painotettiin että täällä ei säännöllisiä luentoaikoja tunneta. Myöhemmin selvisikin että luentoja järjestetään täysin epäsäännöllisesti, ja vain intranetiä ja sähköpostia aktiivisesti seuraamalla pysyy perillä siitä, mille ajoille luennoitsijat ovat milloinkin oppijaksoja suunnitelleet.

Lounaan jälkeen seurasi käytännön asioita koskenut osuus, jossa selvitettiin muun muassa asumista ja pankkitilin avaamista koskevia seikkoja. Byrokratian määrä ei sinänsä tullut yllätyksenä, mutta joissain asioissa meno saa jo naurettavia piirteitä. Kymmenen matkan bussilipun opiskelija-alennusta ei saa ilman kopiota koulun hyväksymiskirjeestä, passista ja asumistodistuksesta. Miten olisi vaikka opiskelijakortti?

Sairastelua muutama päivä

Ei ole koskaan hauskaa olla kipeänä, eikä varsinkaan silloin jos olisi kova hinku matkustella ja tutustua uuteen kotiseutuunsa. Jos sairastella tänä keväänä kerran pitää, niin ehkä kuitenkin parempi että podimme kumpikin flunssat nyt kun kelit ovat vielä jotakuinkin samanlaisia kuin Suomessa loppusyksystä.

Viikonloppu ja toisen viikkomme alku meni molempien sairastellessa hieman eri rytmiin. Matkustelun ja kiertelyn sijaan suurin osa ajasta kuluikin lepäilyyn ja esimerkiksi elokuvien katseluun – onneksi niitä tuli otettua runsaasti mukaan.

Nettiä ei kämpässä ole vieläkään, joten viihdykettä ovat tarjonneet myös ranskalaiset TV- ja radiokanavat. Jo toisesta päivästä lähtien varmimman pääsyn nettiin tarjosivat rantapromenadin kuppilat, joissa voi kahvin hinnalla lainata langatonta kaistaleveyttä.

Sairastelun lomassa ehdimme jo ensimmäisen kerran siivota uutta kotiamme, joskin rajoitettu lämmin vesi hieman häiritseekin toimia. Tiskausrumban ja pesukoneen pyöräytyksen jälkeen vettä ei uskalla toivoa edes suihkussa käymisen ajaksi.

Ensimmäinen oikea koulupäivämme koitti vasta keskiviikkona 13. päivä, jolloin aloimme molemmat jo olla terveiden kirjoissa. Luennoitsijamme kertoi ranskalaisesta kuluttajansuojasta ja mainonnasta Ranskassa, ja englanti ranskalaisella aksentilla kuulosti juuri niin hauskalta kuin muistimmekin.

Ekskursio Saint-Pauliin

Torstain ohjelmanumeroksi keksimme matkustaa Saint-Paulin linnakekaupunkiin, ja myös Riina lähti retkellemme mukaan. Alun perin tarkoituksena oli jatkaa Saint-Paulista saman päivän aikana Venceen, mutta lopulta saimme sateisen retkipäivämme käytettyä hyvin ensimmäisessäkin kohteessamme.

Saint-Paul.

Oikean bussireitin löytäminen vaikutti helpolta, mutta myöhemmin selvisi että matkustimme kohteeseen vaikeimman kautta. Samalla kun kiipesimme jyrkkää tietä kohti kukkulalla häämöttävää linnaketta, toivat bussit ihmisiä suoraan ylös asti kukkulan toiselle rinteelle. Tämä onneksi selvisi meille päivän aikana, ja illan hämärtyessä osasimme jo palata kotiin oikealla bussilla.

Saint-Paulin turistineuvonnassa meille annettiin hyviä vinkkejä vierailukohteista, ja saimmepa myös vinkin Malabar-ravintolaan, jossa lounastimme ranskalaisittain lähes kaksi täyttä tuntia. Essin ateriaan kuului nizzalainen salaatti sekä créme brûlée, kun taas itse päätin kokeilla konjakissa liekitettyjä vasikan munuaisia ja suklaakohokasta. Aterian täydensi alkupalan virkaa toimittanut paikallisten herkkujen tapas-lautanen.

Folonin kappelin upea mosaiikki.

Päivän turistikierrokseemme keskittyi sateen takia sisätiloihin. Saint-Paulin kirkon ja paikallishistorian museon lisäksi tutustuimme belgialaistaitelija Jean-Michel Folonin suunnittelemaan upeaan kappeliin, jonka takaseinää koristi upein koskaan näkemämme mosaiikki. Juttelimme myös hyvän tovin kappelin oppaan kanssa, jolla ei hiljaisen päivän takia ollut parempaakaan tekemistä.

Ja tarina jatkuu...

Iltakuva kotikadultamme.

Torstain jälkeen on tietysti ehditty tehdä jo kaikenlaista, mutta tällä kertaa kertomusta on vain siihen saakka. Pysykää kanavalla, sillä kerromme uusista seikkailuista mahdollisimman pian.